Tuetaan rikkaita!

Villekuvassa

Tai paremminkin: ”Annetaan rikkaiden pitää rahansa!” Varoituksen sana heti aluksi: tämä on poliittisesti epäkorrekti blogikirjoitus. Luvassa on sopimattomia ajatuksia arkaluonteisesta asiasta.

Nykyisestä maailmanmenosta voisi päätellä, että maailmantalouden kohtalo ratkaistaan Washingtonissa, Brysselissä tai Kreikassa. On selvä asia, että noissa maisemissa tehdään merkittäviä päätöksiä. Kuva on kuitenkin vääristynyt. Työpaikat, vauraus ja hyvinvointia edistävät innovaatiot eivät synny virkamiesten konttoreissa eivätkä valtion elvytysohjelmissa. Meillä on ympärillämme suuri joukko huippuyliopistoissa koulutettuja ekonomisteja ja älykkäitä poliitikkoja, jotka yhdestä suusta julistavat: ”Luodaan työpaikkoja. Laitetaan talous kuntoon. Meidän täytyy saada lisää työpaikkoja!” Ongelma vain on, että hyvin harva heistä on koskaan luonut ainuttakaan työpaikkaa. Ja heidän käsissään on maailmantalous? Tämähän on kuin yrittäisin neuvoa, kuinka rakentaa avaruusraketti! Se ei luonnistuisi. Minä en osaa.

Liike-elämän ihmiset luovat työpaikkoja. Jos he ovat olleet bisneksessä taitavia, todennäköisesti heillä on myös hyvät tulot ja varallisuutta. Kyse on rikkaista, joskus jopa likaisen äveriäistä yrittäjistä. Tarvitsemme kipeästi lisää investointeja ja työpaikkoja päästäksemme eteenpäin. Mistä nämä investoinnit ja työpaikat sitten tulevat? Vastaus on: rikkailta ja yrityksiltä. Jotkut ovat hiukan toisilla linjoilla. Aivan hiljattain eduskunnan puhemies Heinäluoma korosti MTV3:n mukaan ”oikeudenmukaisen” verotuksen merkitystä. Viesti oli selvä: hyvätuloisten on maksettava enemmän, muuten maailma kaatuu.

En ole anarkisti. Kyllä poliitikot ovat paljon hyvääkin tehneet. Mutta vallanhimo ja naiivi maailmanparantaminen joskus sokaisevat. Julkisella rahalla tapahtunut talouden elvyttäminen piristää lyhyellä tähtäimellä, mutta se ei ole kestävä tapa ratkaista asioita ja jättää tuleville polville laskun maksettavaksi. Energiajuomilla ei nimittäin väsymystä pitkässä juoksussa hoideta. Ennemmin näin tuhotaan tulevan hyvinvoinnin edellytyksiä kasvattamalla valtion velkataakkaa. Taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen on varmasti ihan vilpittömästi pyritty valtion kirstun avulla. Poliitikoilla on ollut hyvä tahto. Auttaminen ei ole kuitenkaan mielestäni enää kovin vastuullista, jos apu tulee kalliin ja byrokraattisen koneiston läpi jättäen vain lisää velkaa tuleville sukupolville. Vilpittömät pyrkimykset eivät takaa hyviä lopputuloksia.

Tarvitaan tuloja, jotta voidaan maksaa menoja. Tarvitaan kasvuyrityksiä, jotta saadaan työpaikkoja. Tarvitaan rikkaita, jotta saadaan investointeja. Mitä poliitikot voisivat tehdä? Minulla on todella yksinkertainen ohje: antakaa rikkaiden olla rauhassa. Valtio suojelee tehokkaasti köyhyyttä vähentämällä kannustimia työntekoon, riskien ottamiseen, yksityiseen sijoittamiseen, omistamiseen ja varallisuuden kasvattamiseen. Työpaikka on paras lääke köyhyyteen ja tuo lääke ei tule oppineiden virkamiesten suunnitelmista vaan yksityiseltä sektorilta kovan työn ja luovuuden tuloksena.

Rikkaiden yksityiset sijoitukset luovat pitkällä tähtäimellä työpaikkoja ja talouskasvua, ei valtion holtiton rahankäyttö. Antakaamme siis rikkaiden olla rauhassa. Poliitikot ovat tarpeellisia, mutta suutari pysyköön lestissään ja eläköön varojensa mukaan. Jos lakeja ja veroja muutetaan jatkuvasti, valtion velkaa kasvatetaan ja ympäristö pidetään epävakaana, niin kuinka kukaan uskaltaa investoida liiketoiminnan kasvuun? Yrittäjät uskaltavat, ja kapitalistit. Siksi tarvitsemme heitä, ehkä enemmän kuin koskaan. Poliitikot voivat toki auttaa – jättämällä heidät rauhaan.

Jätä kommentti